Tällaisen kotitoimiston sitten sisustin tauolla, harmonista, eikö totta? Vitsivitsi, kuva on Unplushin aarrearkistosta, kiitokset tällä kertaa Grovemade.

Kevään korvalla takana on elämäni aktiivisin kolme kuukautta työnhaussa. Olen tiennyt, mitä haluan. Löytänyt avoimilta markkinoilta juuri minua kiinnostavat paikat. Osannut virittää hakemukset ja päässyt haastatteluihin.

Mitäpä tästä aktiivisesta hakuvaiheesta jäi käteen?

• n. 30 hakemusta (avoimet haut)
• n. 20 kappaletta kylmäsoittoja
• 6 haastattelua, joista kolmessa ‘hyvä kakkonen’‘
• piilotyöpaikat 1 hakemus ja 1 haastattelu
• korkeakoulutettujen työnhakijoiden vertaisryhmän ohjaaminen helmi-maaliskuussa (jatkuu)
• 10 kpl blogikirjoituksia
• 0 työpaikkaa

Kuudennen ‘Kiitos, mutta ei kiitos’ – puhelun jälkeen oli vakavan mietinnän paikka. Jatkuva hakeminen, valtava työmäärä haastiksiin valmistautumisessa sekä erityisesti toiveiden nouseminen ja torjunnan käsittelyn Jumalten keinu vaativat veronsa. Vaikka haastattelut vetivät hyvin, ympäristöalan perustutkinnon omaava korkeakoulutettu keski-ikäinen nainen ei vaan lähtökohtaisesti ole sitä kasvavan talouden työllistävään Moolokin kitaan uppoavaa tyyppiä.

Päätin pitää tauon. Toivoin, että siitä tulisi luova. Nyt pistettäisiin pensselit purkkiin ja maanisesti selaamani työpaikkasivustot katkolle. Keskittyisin ihastelemaan maailmaa sieltä kuuluisalta työttömän kotisohvalta käsin.

Mitäpä tästä parin viikon tauosta jäi käteen?

• Pistin liikkeelle yhteisöllinen työtila – Keravalle ideoinnin. Kurkkaapa muuten
  Microsoft Flux-tilaa Helsingissä sekä Etälää Järvenpäässä – näitä voi käyttää vapaasti vaikkapa työnhakuun kotitoimiston ulkopuolella!
• Sisustin kotitoimiston uuteen uskoon ja kävin ihailemassa sähköpöytiä.
  Nyt ei ainakaan olosuhteet estäisi tuloksekasta työnhakua. Kuka muuten ylipäänsä huolehtii työttömien ergoniasta, ellei työtön itse?
• Purin työelämän ulkopuolella olevan maanista ‘mähaluunorganisoidaihansamamitä’ intoa mm. järjestämällä talvivaatteet varastoon. Koska talvi päätti tänä vuonna jatkua kesään hain ne sieltä myös takaisin.
• Totesin, että työnhakua oli vaikea täysin keskeyttää – tein kuitenkin kolme työnhakemusta mielenkiintoisiin paikkoihin. Keppiä!

Ehkä parasta tauossa oli se, että aloin näkemään hieman avoimien työpaikkojen hakemisen aiheuttamaa putkinäköä laajemmalle. Mikäli työmaailman ovet eivät avautuisi perinteisin menetelmin tahi piilotyöpaikkoihin panostamalla, oli syytä miettiä myös Plan B:tä (työkokeilu, oppisopimus, yrittäjyys, uudelleen kouluttautuminen).

Ehdottomasti suosittelen pitkittyneessä työnhaussa pitämään taukoa. Kyllä siihen työttömän Karjalan mäntyyn kerkiää päätään hakkaamaan parin viikon päästä uudestaan. Uusi tulokulma ei liene siinäkään pahitteeksi :)!

Anu Heikkilä