Kevään intensiivinen työnhakurupeama sai onnellisen päätöksen lähes kuukausi sitten aloittaessani uudessa työpaikassa. On ollut ilo keskittyä enemmän työn tekemiseen sen hakemisen sijaan. On työkavereita, lounastaukoja, kokouksia – kaikkea sitä kivaa, mitä tästä ‘aikuisten päivähoidosta’ jäi työttömänä paitsi.

Myös blogi jäi työttömyys-teeman osalta tauolle. Olen miettinyt kirjoittamista kokonaan uudesta teemasta, mutta vielä ei ole sen aika. Keväällä sovitut freelance-puolen jutut jäivät nimittäin hoidettavaksi päivätöiden päälle. Työpaikan puutteesta valittaminen on sujuvasti vaihtunut töiden paljoudesta valittamiseen. Milloinpa sitä olisi ihminen tyytyväinen osaansa :).

Uuden työn aloittamisessa on monenlaista uutta. Vietin päiviä etsien optimaalista reittiä Keravalta Töölön kisahallin liepeille. Kerran otin mukaan polkupyörän ja ajattelin tehdä virkistävän aamukiekauksen Keskuspuiston kautta. Sitä virhettä ei ole tarvinnut tehdä toista kertaa. Kevyen liikenteen raivo ruuhkautuneilla väylillä Pasilassa oli käsinkosketeltavaa.

Toisen kerran ajattelin sporttisesti kävellä Pasilasta työpaikalle. HSL:n ohjeistus kertoi reitin kestävän 37 minuuttia. Bu-ha-ha! Kyllä ei varmasti kestäisi. Väärin oletettu. Pelkästään Pasilan sillan päälle pääseminen raiteelta kesti kymmenen minuuttia.

Uudet reitit vaihtuvat pian rutiininomaiseksi pendelöinniksi. Uuteen työpaikkaan en tosin usko kerkiäväni kyllästymään. Se on nimittäin määräaikainen ja työnhaku kutsuu jälleen loppuvuodesta.

Lämmin kiitos kevään työnhakuhommissa tsempanneille sekä erityisesti kaikille työnhakukollegoille!

Anu Heikkilä